Tilgmann perustettiin Helsinkiin jo vuonna 1869. Yrityksen vaiherikas historia on kiinnostava katsaus arvostetun painotalon kehitykseen. Tuotteisiin on kuulunut vuosikymmenien varrella pakkausmateriaalien lisäksi myös karttoja, seteleitä ja lautapelejä.
Tutustu vuosikymmenten kiehtoviin tarinoihin aikajanan avulla.
Tilgmann nousee Helsingin keskustaan
Saksalainen Ferdinand Tilgmann perustaa omaa nimeään kantavan kivipainon Helsinkiin vuonna 1869. Hän on saanut perusteellisen koulutuksen, mutta on myös taiteellisesti lahjakas ja kiinnostunut painoalasta.
Vuonna 1872 Ferdinand Tilgmann ostaa kolme tonttia Annankadun ja Lönnrotinkadun kulmasta, jonne hän rakentaa painotalonsa.
Ferdinand Tilgmannin keksimä rullapaperia käyttävä Miu-painokone saa paljon kiitosta ammattipiireissä, mutta niitä ei koskaan valmisteta kolmea kappaletta enempää. Se on hivenen liikaa aikaansa edellä. Prototyypin valmistukseen kuluu 9000 markkaa, mikä on huomattava summa.
Ferdinand Tilgmann saa tehtäväkseen painaa Suomen suuren yleiskartan. Koska hän on saanut myös kartanpiirtäjän erikoiskoulutuksen, hän kaivertaa kivilaatat itse.
Setelien painaminen aloitetaan
Ferdinand Tilgmann perustaa Suomen Pankin setelipainon vuonna 1885. Kyseessä on kunniatehtävä, sillä se on maan ensimmäinen oma setelipaino.
Ensimmäinen Suomen Pankin oman setelipainon painama seteli on Ferdinand Tilgmannin ja Friedrich Wandererin suunnittelema. Seteliä painetaan viiden ja kymmenen markan arvoisena ja ne lasketaan liikkeelle vuonna 1889. Tilgmannin suunnittelema seteli poistetaan virallisesti setelistöstä vasta vuonna 1945.
Ensimmäinen väliaikainen markan seteli poikkeaa muodoltaan nykyisistä seteleistä: se on 13,5 cm leveä ja 9,5 cm korkea. Sitä valmistetaan F. O. Liewendahlin kirjapainossa, SKS:n kirjapainossa sekä Tilgmannin kirjapainossa ennen virallisen setelipainon perustamista.
Paino kehittyy
Yhtiömuoto vaihtuu osakeyhtiöksi. Tilgmannin maine hyvänä painotalona lujittuu. Se saa hoitaakseen useita erilaisia karttatilauksia sekä kunnian painaa ensimmäisenä Postihallitukselle niin sanottuja kirjeenvaihtokortteja ja kansainvälisiä vastauskuponkeja.
Ferdinand Tilgmannin poika Ernst siirtyy yrityksen johtoon yhdessä luutnantti ja paroni Gösta Sackleenin kanssa.
Ferdinand Tilgmann antaa mekaniikalle ja automatiikalle yhä tärkeämmän roolin ja panostaa pikapainoihin. Kemigrafia eli kemiallisin ja valokuvauksen menetelmin valmistetut painolaatat otetaan käyttöön. Uhkarohkea investointi kannattaa ja tuo taloudellista kasvua.
Lisäksi käytössä on nopea aksidenssipainokone, jonka suorituskyky on 1600 painokertaa tunnissa. Vuonna 1905 Tilgmann perustaa paperinjalostusyrityksen Ab Chromon, jonka erikoisala on taidepainopaperin ja -kartongin valmistus.
Ferdinand Tilgmann muuttaa perheineen vuodeksi takaisin kotimaahansa Saksaan ja aloittaa 61-vuotiaana paikallisessa konservatoriossa säveltäjän opinnot.
Poika Ernst Tilgmann saa vuonna 1903 potkut johtajan paikalta, sillä hän ei saa venäläistä asiakasta maksamaan suurtilaustaan. Hän palaa yritykseen vuonna 1906 ensin tilintarkastajaksi, kunnes etenee jälleen johtotehtäviin.
Perheyritys siirtyy Amos Andersonille
Ferdinand Tilgmann kuolee vuonna 1911. Vuonna 1916 Amos Anderson ostaa yrityksen osake-enemmistön. Hän yhdistää Tilgmanniin Öflund & Pettersonin, Helsingin Kirja- ja Kivipainon, Weilin & Göösin kivipainon, Lilius & Hertzbergin sekä Turun Kivipainon. Näin syntynyt suuryritys saa heti hallitsevan aseman kivipainoalalla.
Tilgmannilla on 1000 työntekijää, joista neljännes työskentelee offset-painamisen parissa. 40 prosenttia Tilgmannin liikevaihdosta tulee offset-painamisesta, minkä vuoksi yritys erikoistuu yhä enemmän kyseiseen painotekniikkaan.
Offset-painaminen soveltuu erityisen hyvin myös pakkausmateriaalien tekoon. Tilgmannin suuri suorituskyky mahdollistaa pakkauspulmien ratkomisen. Itse painotyön lisäksi yritys myös jälkikäsittelee, kuten laminoi, kiillottaa ja stanssaa pakkaustuotteita.
Viimeinenkin Tilgmann-suvun edustaja jättää yhtiön, kun Ernst Tilgmann vetäytyy yhtiöstä. Yrityksen toimitusjohtajaksi palkataan Oskar Öflund, joka on aloittanut uransa Ferdinand Tilgmannin oppipoikana, mutta käynyt välissä myös kilpailijoiden leivissä.
Tilgmann keskittyy pakkausmateriaaleihin
Sotavuosien jälkeen Tilgmann keskittyy kirjapainamisen sijaan yhä enemmän pakkausmateriaalien tuotantoon. Tilgmannin Kuvataide-kustantamo julkaisee tuotteita yksinkertaisista pelikorteista korkealuokkaisiin kuvateoksiin. Vuonna 1951 ilmestyy Tilgmannin painama lautapeli Afrikan tähti, josta tulee klassikko.
Vuonna 1955 Tilgmann lopettaa kivipainannan ja purkaa viimeiset viisitoista pikakivipainokonetta myytäväksi romuna. Myös suurin osa valmiiksi litografioiduista 40 000 painokivistä hävitetään.
Vuonna 1957 Tilgmann aloittaa syväpainotekniikan, jota käytetään flexopainon ohella erityisesti pakkausmateriaalien tuotannossa. Yritykseltä luonnistuvat erikoisemmatkin muodot, kuten pyöreät juustorasiat.
Ferdinand Tilgmannin pojanpoika Arnold Tilgmann kuvittaa 1500 postikorttia, joista sotilaspoika-aiheiset ovat menestys sotavuosina.
Tilgmann juhlii satavuotista taivaltaan
1960-luku on Tilgmannin kulta-aikaa. Se on saavuttanut erittäin vahvan aseman markkinoilla ja keskittyy yhä enemmän pakkausmateriaalien painamiseen. Vuosikymmenen lopussa on syytä juhlaan, kun Tilgmann täyttää 100 vuotta vuonna 1969. Sen kunniaksi painetaan historiikki, jossa yrityksen upea painojälki pääsee esittelyyn.
Tilgmann on Suomen suurin paino ja johtavassa asemassa lähes kaikessa painamisessa kirjoista lautapeleihin ja taidetarvikkeista pakkausmateriaaleihin.
1962 Amos Anderson kuolee ja testamenttaa kaikki Tilgmannin osakkeet Föreningen Konstsamfundet -säätiölle, jonka keskeinen perustaja hän oli 1940-luvulla. Säätiö on itse asiassa Amos Andersonin ainoa perijä.
Muutosten vuosikymmenet
Seuraavat vuosikymmenet ovat Tilgmannille suuren muutoksen aikaa. Toimintaympäristö kokee muutoksia, sillä ajalle tyypillisesti myös Tilgmannilla aletaan nähdä enemmän erikoistumista. Vaatimukset muuttuvat, minkä myötä yhtiö kannattaa eriyttää omiin yksiköihin, jotka keskittyvät omaan osaamiseensa.
1970-luvulla alkaa osakekannan myynti ja 1980-luvulla omistus siirtyy lopuksi Yhtyneet Paperitehtaille. 1990-luvun lopulla Edita Oy (entinen Valtion Painatuskeskus) ostaa Tilgmannin sekä toisen johtavan etikettitoimijan, Lauttasaaren Painon, ja fuusioi ne Edita Label -divisioonaan.
Vuodesta 1990 lähtien yritys keskittyy pelkästään etikettien painamiseen.
Tuotanto-osastot siirretään vuonna 1971 Helsingin keskustasta Espoon Suomenojalle tontille, jossa on tilaa laajentua vielä pitkään. Annankadun ja Lönnrotinkadun kulmauksen rakennus muuttuu tyypillisemmäksi toimistorakennukseksi, joka on tänä päivänä Euroopan kemikaaliviraston käytössä.
Tilgmann tekee paluun
2000-luvun alussa etikettien valmistus keskitetään Siuntiossa sijaitsevalle tuotantolaitokselle. Pääpaino on kuitupohjaisissa syvä- ja offset-painetuissa etiketeissä. Tilgmann tehostaa vientiä sekä Ruotsiin että Venäjälle, ja erityisesti Ruotsista löydetään 2010-luvun alussa uusia asiakkaita. Samoihin aikoihin aloitetaan myös muovipulloihin käytettävien etikettien valmistus ns. flekso-painotekniikalla.
2010-luvun puolivälissä toteutetaan pitkään aikaan ensimmäinen laajentuminen yritysoston kautta. Tilgmann ostaa Turun Offsetpaino Oy:n, joka valmistaa myös kuitupohjaisia etikettejä. Samoihin aikoihin laajennutaan lisäksi Ruotsiin ja joustopakkaukset tulevat uudestaan mukaan tuotevalikoimaan.
Tarraetiketit ovat pitkään olleet nopeimmin kasvava etikettiratkaisu. Vuonna
2016 Tilgmann-konserniin liittyy vuonna 1921 perustettu Paperityö Oy Helsingistä, joka on maan johtavia painotaloja juuri tarra-etiketeissä. Yhdistämällä Paperityön osaaminen ja liiketoiminta, nousee Tilgmann uudestaan Suomen johtavaksi etikettivalmistajaksi. Kun konserniin liitetään lisäksi kaksi Viron johtavaa etikettitoimintaa, niin Tilgmannista muodostuu jälleen johtava toimija
Pohjoismaissa ja Baltiassa.
Tilgmann näkee itsensä tulevaisuudessa etikettien lisäksi vahvana toimijana myös kartonkipakkauksissa. Kartonki on pakkausmateriaali-segmenteistä suurimpia, sen tulevaisuudennäkymät ovat suotuisat ja se on ympäristö-näkökulmasta kestävä.
Pohjoismaisena yrityksenä Tilgmannilla on laaja kokemus kuitupohjaisista materiaaleista ja konserni työstääkin aktiivisesti eri vaihtoehtoja kyseisen tuoteryhmän tuomiseksi takaisin merkittäväksi osaksi tuotevalikoimaa.